|
HUMALASSAKO MUKA HAUSKAA?
Jussi-Heikki Mäenpää (viimeksi päivitetty 28.2.2012)
Toivon että tätä kirjoitusta ei julkaistaisi millään muulla internetsivulla, sillä saatan tehdä kirjoituksiini vähän väliä korjauksia ja täydennyksiä
kun huomaan erehtyneeni jossain. Linkittäminen tälle sivulle on toki sallittua, samoin lainaaminen mikäli lähde mainitaan. Kuten kaikki muukin lukemasi,
koettele myös tämä kirjoitus Raamatulla, sillä kukaan meistä ei ole erehtymätön. Otan mielelläni vastaan palautetta ja kritiikkiä, kunhan se on annettu
omalla nimellä ja perusteltu Raamatulla. Sähköpostiosoitteeni löytyy yhteystiedoista.
|
"Koskaan eivät asiat ole niin huonosti, että niitä ei saisi viinalla vieläkin huonommiksi."
(Tuntematon)
Muistan, kun vuonna 1997 olimme isolla porukalla Ruotsissa. Saavuttuamme Tukholmassa vietetyn päivän jälkeen
hotelliin toiosa porukasta tuliaisia kaupungilta. Ihmettelimme, että kuinka ne six-pack-laatikot saataisiin
kulumaan noin viikon kestävän matkan aikana, mutta ne olivat loppu jo samana iltana. Sen jälkeen eräs sankari
liikkui loppuillan välillä kontaten käytävällä ja välillä kyykkien wc-pöntön ääressä kavereiden auttaessa häntä
oksentamaan. Hän olikin sitten porukkamme ainoa, joka ei tullut illalla saunaan ja uimaan. Joku sanoi että
tuota menoa hän vielä tappaa itsensä tuollaisella juomisella. Itse en tuolloin ollut uskossa ja nauroin
katketakseni katsellessani häntä. Tuo on eräs esimerkki siitä mitä pohjoismainen alkoholikulttuuri on. Olin
tuon kyseisen matkan aikana alaikäinen ja valvojien tarkan silmän ansiosta en saanut ottaa olutta tippakkaan.
Silloin se harmitti mutta näin jälkeenpäin olen siitä heille kiitollinen.
Kolme vuotta myöhemmin jouduin valvomaan yhden kokonaisen yön erään juhlijan maatessa railakkaan illan jälkeen
puolikuolleena wc-pöntön ääressä. Toin hänelle aina välillä vettä ja pidin huolta, että hän ei tukehtunut omaan
oksennukseensa. Itkin suunnattomasti, lohtua tilanteeseen ja apua valveilla pysymiseen sain lukemalla Johanneksen
evankeliumia. Loppujen lopuksi hän selvisi tilanteesta hengissä.
Nykyään näyttää siltä, että kun ongelmia tulee, monet yrittävät paeta niitä alkoholin ja humaltumisen pauloihin.
Tuo äskeinen mietelause kuitenkin kertoo, että ongelman ratkaisijaksi alkoholi on huonoin mahdollinen. Mutta entä
alkoholi itsessään? Onko se kristityltä totaalisesti kielletty? Mitä mieltä Raamattu on alkoholista?
"Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä."
(Ef. 5:18)
"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät
huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan
valtakuntaa."
(1. Kor. 6:9)
"Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee."
(San. 20:1)
Raamatussa puhutaan viinin juomisestakin toisenlaiseenkin sävyyn.
"Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: Heillä ei ole viiniä."
(Joh. 2:3)
"Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi."
(1. Tim. 5:23)
Kuten jo totesin, pohjoismainen alkoholikulttuuri on kaikkea muuta kuinkehuttava. Sen lisäksi noita mainitsemiani
raamatunkohtia ollaan turhan usein käytetty myös mielivaltaisesti puolustelemaan alkoholin käyttämistä ja pahimmillaan
siitä humaltumista. Tämä on vaikea kysymys, sillä voimme nähdä alkoholin olleen Raamatun aikana yleinen ruoka- ja
seurustelujuoma. Tosin humaltumisen ongelma oli tuttu jo tuolloinkin. Monet ajattelevat, että tuon ajan kristittyjen
keskuudessa käytetty viini oli alkoholitonta, kuten nykyään Suomessa jaotellaan oluet ja viinit alkoholittomiin ja
alkoholillisiin erikseen. Tämä on kuitenkin vain osittain totta. Täysin samasta viinistä on kysymys, mutta humaltumista
aiheuttava tekijä tuli kuitenkin viiniin vasta sen ollessa vanhaa ja käynyttä, ns. nuoressa viinissä säilömiseen käytetty
alkoholia sisältävä aine ei vielä vaikuttanut. Siksipä on perusteltua uskoa, että Jeesus muutti veden nimenomaan nuoreksi
viiniksi, sillä ei Hän voinut edistää juopottelua. Nuoren viinin kutsuminen rypälemehuksi, kuten jotkut sitä niin kutsuvat,
on täällä Suomessa sekä suomen kielessä kuitenkin hyvin harhaanjohtavaa, sillä kysymys oli todellakin viinistä eikä suinkaan
mistään viinirypäleisestä Juissi-sekamehusta jota suomalaisissa kaupoissa myydään ja joka allekirjoittaneen mielestä on
vieläpä tavattoman hyvää.
Vieraillessani kesällä 2003 elämäni ensimmäistä kertaa Ranskassa koin siellä erään kulttuurishokin. Siellä (nuori) viini
on kristittyjenkin keskuudessa aivan luonnollinen asia, jota nautittiin ruoan kanssa pieni lasillinen. Ranskassa alkoholista
humaltuminen on anteeksiantamattomaan rikoskeen verrattavissa oleva suuri häpeä, jos humaltuu alkoholista, oli kysymyksessä
sitten minkä elämänkatsomuksen edustaja hyvänsä. Ongelmalliseksi asian tekee kuitenkin se, että ranskalaiset juovat pieniä
viinilasillisia ruokailujen yhteydessä parin tunnin välein, mikä ei vielä aiheuta humalatilaa mutta altistaa maksasairauksille.
Vatsavaivoihin yms. käytettyä viinilasillista ei tulisi juoda kuin korkeintaan kerran päivässä.
Kuinka sitten ne ravintolat? On olemassa hyviä ja huonoja ravintoloita. Enkä tarkoita ruoan laatua vaan ilmapiirin. Normaaleissa
siisteissä ravintoloissa kristitty voi syödä ilman että kokee huonoa omaa tuntoa, tosin sitä ei kannata taloudellisista syistä
ottaa tavaksi joka päivä. Huonoksi ravintolaa ei välttämättä tee vielä se, että niissä kanssasyöjät voivat tilata ruokajuomaksi
lasin olutta tai viiniä. Niitä kun ei kuitenkaan tarjota tiettyä rajaa enempää. Sen sijaan baarit, yökerhot yms. paikat joihin
on ikäraja tai joissa selvästi painotetaan juomapuoleen, ovat paikkoja, joiden kohdalla kristityn on hyvä käyttää harkintaa.
Minusta on hieno asia, jos kristityt voivat mennä porukalla evankelioimaan baareihin, mutta sekin sopii ainoastaan vahvoille
kristityille, ei kenelle tahansa vasta kääntyneelle. Tiedän itse olevani sen verran vahva, että pystyn lähtemään luotettavien
uskovien seurassa evankeliomaan vaikka baareihin pysyen limonadi-linjalla niin että en lankea juomaan itseäni humalaan, mutta
olen yleensä ottaen huomannut humalahakuisen ilmapiirin tuntuvan epämukavalta (1. Kor. 15:33).
Joku, olisikohan ollut David Wilkerson, on sanonut että vahvinkaan kristitty ei ole immuuni luopumiselle ja tämän olen itsekin
saanut huomata. Tiedän myös itsekin kokemuksesta miten sisäntään on helppo pettää, ja miten tuollaiset paikat voivat viedä
mennessään. Pidän kovasti laulamisesta ja tästä syystä minun oli aikaisemmin helppo lähteä laulamaan karaokea läheisten työkavereideni
kanssa (uskonelämäni oli tuolloin muutenkin aika kituvaa). Kerran jopa itse järjestin erään työkaverini läksiäiset karaokebaariin,
ja tästä asiasta Pyhä Henki on jälkeenpäin nuhdellut minua kovasti. Jo illan aikana minulle tuli paha olo, kun taustalla alkoi soida
juomalauluja jotka selvästi kehoittivat ihmisiä ryyppäämään, eikä tämä jäänyt työkavereiltakaan huomaamatta. Ja kun kerran eräs ei-uskova
työkaverini ilmoitti, että hän ei työporukan yhteisen illanvieton puitteissa aio lähteä dokaamaan, niin minua todella hävetti. Sittemmin
sain uudistua uskossani ja vaikka itse olinkin aina ollut noissa illoissa täysin limonadi-linjalla, ymmärsin että olin antanut itsestäni
huonon esimerkin uskovana työkavereilleni ja niinpä oli aika tehdä jälleen parannusta. Mikäli näitä rivejä lukee joku joka oli kanssani
samassa työpaikassa vuosina 2008-2010, niin haluan pyytää teiltä anteeksi. Pidän teistä todella paljon ja nämä asiat eivät missään
tapauksessa ole teidän syytänne.
100 % absolutismi ei pelasta ketään enkä usko että sitä ensimmäisenä kysytään viimeisellä tuomiolla. Varsinaiset juomarit eivät
kuitenkaan peri Taivasten valtakuntaa (1. Kor. 6:9). Näin ollen absolutismi on kristillisessä elämässä suositeltavaa, on ikään
kuin turvallisempaa olla kun tietää että ei ole vaaraa humaltua. Nykyään on olemassa alkoholittomia olut- ja viinijuomia, joista
ei käsittääkseni humallu ja joissa makukin on kai melkolailla sama. Jos kristitty ei voi tyytyä pelkästään niihin siitä syystä,
että muut pitäisivät häntä sivistymättömänä, on silloin syytä miettiä kenen ehdoilla elämäänsä elää (Room. 12:2). Mikäli
niidenkin käyttö kaikesta huolimatta loukkaa läheisiä ihmisiä, on hyvä toimia rakkauden mukaisilla pelisäännöillä (Room. 14:21).
Kun nyt päihde-keskusteluun pääsimme, niin kenellekään ei liene epäselvää miten vaarallisia huumeet ovat. Niiden käyttö on
sama kuin söisi tai joisi jotain myrkyllistä. Eri myrkyt vaikuttavat eri tavoilla. Toiset aiheuttavat vain fyysistä kipua,
toiset sen lisäksi psyykkistä sekavuutta jonka myötä fyysistä kipua ei edes välttämättä huomaa. Kaikki myrkyt johtavat
kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kuolemaan. Monet ovat aluksi ajatelleet huumeiden olevan vain pakotie unohtaa ikävät asiat
ja päästä pois todellisuudesta. Kun psyykkinen sekavuus tuntuu muka hyvältä, alkaa sitä tehdä mieli uudestaan ja uudestaan
mikä johtaa riippuvuuteen. Mikä tahansa muukin asia voi tietysti toimia ns. huumeena, mutta suuri ero on siinä, että kuten
aikaisemmin totesimme, on huumeissa kysymys myrkyistä. Siksi meidän ei pidäkään hyväksyä huumeita sillä verukkeella, että
jotkut ihmiset pakenevat todellisuutta ollen orjallisesti riippuvaisia esim. ruoasta, internetistä, lääkkeistä, sarjakuvista
tai musiikista, koska toisin kuin huumeiden, noiden asioiden käyttö on hyvinkin mahdollista hallita eikä niiden ole ilmoitettu
olevan itsessään syntiä. Tosin eiväthän huumeiden valmistusaineina käytetyt luonnossa kasvavat myrkylliset kasvitkaan ole
itsessään muuta kuin Jumalan luomia hienoja kasveja, mutta ne ovat kuitenkin myrkyllisiä eikä niitä ole tarkoitettu sillä
tavalla käytettäväksi.
Humaltumisen kielto (Ef. 5:18) pätee alkoholin väärinkäytön lisäksi kaikenlaiseen huumeiden käyttöön, sillä pää menee niistä
vielä enemmän sekaisin mitä alkoholissa. Käskyyn "Älä tapa" sisältyy myös itsemurha mitä huumeiden käyttö on, tosin melko
hidas sellainen mutta kuitenkin. Eräs mielenkiintoinen piirre on myös se, että Raamatun kieltäessä velhouden ja noituuden
harjoittamisen (Ilm. 22:15), käyttää kreikkalainen alkuteksti siinä kohtaa sanaa farmakeion, mikä tarkoittaa velhouden lisäksi
myös myrkyn valmistamista. Noituutta harjoittavaan noitien ryhmään pyrkivillä jäsenehdokkailla yksi liittymisriitti onkin
monien muiden synnillisten asioiden, kuten vapaan seksin harjoittamisen ja varastamisen ohella myös huumeiden nauttiminen. On
silti syytä muistaa, että samasta sanasta juontaa juurensa myös lääketeollisuuden yhteydessä käytetty sana farmasia. Vaikka
monia sinänsä ihan laillisia ja hyödyllisiäkin lääkkeitä (joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu nautittavaksi ilman syytä ja
miten paljon tahansa) käytetään myös huumeina, ei kukaan kuitenkaan väitä että lääketeollisuus ja lääkkeiden reseptinmukainen
käyttäminen sairaustapauksissa olisi noituutta.
Tupakointi onkin sitten ongelmallinen juttu, sillä siitä ei suoraan ole annettu Raamatussa erillisiä kohtia. Tupakasta ei
samalla tavalla humalluta mitä alkoholista ja huumeista, mutta Raamatussa kerrotaan ihmisruumiin olevan kuitenkin Jumalan
temppeli jonka turmeleminen on syntiä (1. Kor. 3:16-17). Tässä valossa tupakoiminenkin tulee luokitella synniksi, sillä se
tosiaankin turmelee ruumista ja tappaa ennemmin tai myöhemmin, tosin paljon hitaammin mitä varsinaiset myrkyt. Sen tekemiä
haittoja, kuten nikotiinisia keuhkoja ja keltaisia hampaita ei noin vain voikaan poistaa. Tupakoinnista eroon pääseminen
ei kuitenkaan ole välttämättä helppoa. Ymmärtääkseni pääasia on, että ei hyväksy tupakoimistaan. Niin kauan kun sen avoimella
kädellä tunnustaa synniksi ja pyytää päästä siitä, sen saa uskoa myös anteeksi. Merkilliseksi asian eräs toinen juttu,
liittyen erääseen arvostettuun julistajaan.
"Samaisessa Sortavalan kokouksessa oli kysymyslaatikkoon laitettu kysymys, onko kristityn soveliasta tupakoida. Kysymys oli
suunnattu Muromalle, jonka tupakoimista jotkut ilmeisesti paheksuivat. Tämä vastasikin korottaen äänensä niin että seinät
tärisivät hänen huutaessaan: Ei se nyt synti olla voi, jos vähän heiniä nenänsä alla polttaa."
(Timo Junkkaala, Urho Muroma - herätyssaarnaaja, Perussanoma 1990)
Kun itse kuulin tästä, en ollut uskoa korviani. Kysymys on siis Urho Muromasta, suuresti arvostamastani väkevästä julistajasta
joka rohkeasti saarnasi syntiä vastaan. Samalla hän oli myös tupakoitsija, jonka mukan tupakointi on sallittua siinä missä
tanssiminen ei. Uskon että Muroman kohdalla kysymys oli vilpittömästä sokeudesta eikä tietoisesta kapinasta Jumalaa vastaan,
enkä usko että tämän takia meidän tulisi torjua hänen opetuksiaan tai mitätöidä sitä hyvää työtä mitä hän Jumalan valtakunnan
hyväksi aikanaan teki. Mutta tuollaiseen vedoten kuka tahansa olisi samoja periaatteita voinut perustella jonkun sellaisen asian
hyväksyttäväksi, jonka Raamattu vielä selkeämmin kieltää.
Sen sijaan Pro Fide-yhtyeestä tuttu Juha Kela luopui uskoon tultuaan tupakoimisesta perutsellen asiaa sillä, että koska hänen työnään
oli kutsua ihmisiä Jumalan luo, oman elämän oli kestettävä päivänvaloa. Tämä on periaate jota meidän kristittyjen tulisi toteuttaa läpi
elämämme. Vaikka olemmekin vapaita, meidän tulee huolehtia että emme mene vapaudessamme liian pitkälle (Gal. 5:13), sillä silloin se ei
enää olekaan todellista vapautta.
LÄHTEITÄ JA LUKEMISTA
"Etkö tahtoisi luopua omasta kohtuullisesta alkoholinkäytöstäsi sen lähimmäisen vuoksi, joka ei pysty pysymään kohtuudessa? Se olisi
todellista lähimmäisenrakkautta sinun puoleltasi."
(Mailis Janatuinen, Ihmisen käyttöohjeet, Perussanoma 2003)
Pentti J. Mattila: Päihteet
Marcus Heinoja: Kristillinen usko nykyajassa, Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus 1998
Mailis Janatuinen: Ihmisen käyttöohjeet, Perussanoma 2003
|
|