|
|
|
"Koskaan eivät asiat ole niin huonosti, että niitä ei saisi viinalla vieläkin huonommiksi." (Tuntematon) Muistan, kun vuonna 1997 olimme isolla porukalla Ruotsissa. Saavuttuamme Tukholmassa vietetyn päivän jälkeen hotelliin toiosa porukasta tuliaisia kaupungilta. Ihmettelimme, että kuinka ne six-pack-laatikot saataisiin kulumaan noin viikon kestävän matkan aikana, mutta ne olivat loppu jo samana iltana. Sen jälkeen eräs sankari liikkui loppuillan välillä kontaten käytävällä ja välillä kyykkien wc-pöntön ääressä kavereiden auttaessa häntä oksentamaan. Hän olikin sitten porukkamme ainoa, joka ei tullut illalla saunaan ja uimaan. Joku sanoi että tuota menoa hän vielä tappaa itsensä tuollaisella juomisella. Itse en tuolloin ollut uskossa ja nauroin katketakseni katsellessani häntä. Tuo on eräs esimerkki siitä mitä pohjoismainen alkoholikulttuuri on. Olin tuon kyseisen matkan aikana alaikäinen ja valvojien tarkan silmän ansiosta en saanut ottaa olutta tippakkaan. Silloin se harmitti mutta näin jälkeenpäin olen siitä heille kiitollinen. Kolme vuotta myöhemmin jouduin valvomaan yhden kokonaisen yön erään juhlijan maatessa railakkaan illan jälkeen puolikuolleena wc-pöntön ääressä. Toin hänelle aina välillä vettä ja pidin huolta, että hän ei tukehtunut omaan oksennukseensa. Itkin suunnattomasti, lohtua tilanteeseen ja apua valveilla pysymiseen sain lukemalla Johanneksen evankeliumia. Loppujen lopuksi hän selvisi tilanteesta hengissä. Nykyään näyttää siltä, että kun ongelmia tulee, monet yrittävät paeta niitä alkoholin ja humaltumisen pauloihin. Tuo äskeinen mietelause kuitenkin kertoo, että ongelman ratkaisijaksi alkoholi on huonoin mahdollinen. Mutta entä alkoholi itsessään? Onko se kristityltä totaalisesti kielletty? Mitä mieltä Raamattu on alkoholista? "Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä." (Ef. 5:18) "Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa." (1. Kor. 6:9) "Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee." (San. 20:1) Raamatussa puhutaan viinin juomisestakin toisenlaiseenkin sävyyn. "Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: Heillä ei ole viiniä." (Joh. 2:3) "Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi." (1. Tim. 5:23) Kuten jo totesin, pohjoismainen alkoholikulttuuri on kaikkea muuta kuinkehuttava. Sen lisäksi noita mainitsemiani raamatunkohtia ollaan turhan usein käytetty myös mielivaltaisesti puolustelemaan yletöntä alkoholin käyttämistä ja pahimmillaan jopa siitä humaltumista. Tämä on vaikea kysymys, sillä voimme nähdä viinin olleen Raamatun aikana yleinen ruoka- ja seurustelujuoma. Tosin humaltumisen ongelma oli tuttu jo tuolloinkin. Monet ajattelevat, että tuon ajan kristittyjen keskuudessa käytetty viini oli alkoholitonta, kuten nykyään Suomessa jaotellaan oluet ja viinit alkoholittomiin ja alkoholillisiin erikseen. Tämä on kuitenkin vain osittain totta. Täysin samasta viinistä on kysymys, mutta humaltumista aiheuttava tekijä tuli kuitenkin viiniin vasta sen ollessa vanhaa ja käynyttä, ns. nuoressa viinissä säilömiseen käytetty alkoholia sisältävä aine ei vielä vaikuttanut. Siksipä on perusteltua uskoa, että Jeesus muutti veden nimenomaan nuoreksi viiniksi, sillä ei Hän voinut edistää juopottelua. Nuoren viinin kutsuminen rypälemehuksi, kuten jotkut sitä niin kutsuvat, on täällä Suomessa sekä suomen kielessä kuitenkin hyvin harhaanjohtavaa, sillä kysymys oli todellakin viinistä eikä suinkaan mistään viinirypäleisestä Juissi-sekamehusta jota suomalaisissa kaupoissa myydään ja joka allekirjoittaneen mielestä on vieläpä tavattoman hyvää. Vieraillessani kesällä 2003 elämäni ensimmäistä kertaa Ranskassa koin siellä erään kulttuurishokin. Siellä (nuori) viini on kristittyjenkin keskuudessa aivan luonnollinen asia, jota nautittiin ruoan kanssa pieni lasillinen. Ranskassa alkoholista humaltuminen on anteeksiantamattomaan rikoskeen verrattavissa oleva suuri häpeä, jos humaltuu alkoholista, oli kysymyksessä sitten minkä elämänkatsomuksen edustaja hyvänsä. Ongelmalliseksi asian tekee kuitenkin se, että ranskalaiset juovat pieniä viinilasillisia ruokailujen yhteydessä parin tunnin välein, mikä ei vielä aiheuta humalatilaa mutta altistaa maksasairauksille. Vatsavaivoihin yms. käytettyä viinilasillista ei tulisi juoda kuin korkeintaan kerran päivässä. Kuinka sitten ne ravintolat? On olemassa hyviä ja huonoja ravintoloita. Enkä tarkoita ruoan laatua vaan ilmapiirin. Normaaleissa siisteissä ravintoloissa kristitty voi mielestäni syödä ilman että kokee huonoa omaa tuntoa, tosin sitä ei kannata taloudellisista syistä ottaa tavaksi joka päivä. Huonoksi ravintolaa ei välttämättä tee vielä se, että niissä kanssasyöjät voivat tilata ruokajuomaksi lasin olutta tai viiniä. Niitä kun ei kuitenkaan tarjota tiettyä rajaa enempää. Sen sijaan yökerhot sekä sellaiset baarit joihin on ikäraja tai joissa selvästi painotetaan juomapuoleen, ovat paikkoja, joiden kohdalla kristityn on hyvä käyttää harkintaa. Minusta on hieno asia, jos kristityt voivat mennä porukalla evankelioimaan baareihin, mutta sekin sopii ainoastaan vahvoille kristityille, ei kenelle tahansa eikä varsinkaan vastakääntyneelle. Tiedän itse olevani sen verran vahva, että pystyn lähtemään luotettavien uskovien seurassa evankeliomaan vaikka baareihin pysyen limonadi-linjalla niin että en lankea juomaan itseäni humalaan, mutta olen yleensä ottaen huomannut humalahakuisen ilmapiirin tuntuvan epämukavalta (1. Kor. 15:33). Joku, olisikohan ollut David Wilkerson, on sanonut että vahvinkaan kristitty ei ole immuuni luopumiselle ja tämän olen itsekin saanut huomata. Tiedän myös itsekin kokemuksesta miten sisäntään on helppo pettää, ja miten tuollaiset paikat voivat viedä mennessään. Pidän kovasti laulamisesta ja tästä syystä minun oli aikaisemmin helppo lähteä laulamaan karaokea läheisten työkavereideni kanssa (uskonelämäni oli tuolloin muutenkin aika kituvaa). Kerran jopa itse järjestin erään työkaverini läksiäiset karaokebaariin, ja tästä asiasta Pyhä Henki on jälkeenpäin nuhdellut minua kovasti. Jo illan aikana minulle tuli paha olo, kun taustalla alkoi soida juomalauluja jotka selvästi kehoittivat ihmisiä ryyppäämään, eikä tämä jäänyt työkavereiltakaan huomaamatta. Ja kun kerran eräs ei-uskova työkaverini ilmoitti, että hän ei työporukan yhteisen illanvieton puitteissa aio lähteä dokaamaan, niin minua todella hävetti. Sittemmin sain uudistua uskossani ja vaikka itse olinkin aina ollut noissa illoissa täysin limonadi-linjalla, ymmärsin että olin antanut itsestäni huonon esimerkin uskovana työkavereilleni ja niinpä oli aika tehdä jälleen parannusta. Mikäli näitä rivejä lukee joku joka oli kanssani samassa työpaikassa vuosina 2008-2010, niin haluan pyytää teiltä anteeksi. Pidän teistä todella paljon ja nämä asiat eivät missään tapauksessa ole teidän syytänne. En koe voivani tehdä 100 % absolutismistaa pelastuskysymystä eikä sellaisesta ilman Jeesusta ole kenellekään pelastavaa hyötä, enkä usko että sitä ensimmäisenä kysytäänkään viimeisellä tuomiolla. Varsinaiset juomarit eivät kuitenkaan peri Taivasten valtakuntaa (1. Kor. 6:9). Näin ollen absolutismi on kristillisessä elämässä enemmän kuin suositeltavaa, on ikään kuin turvallisempaa olla kun tietää että ei ole vaaraa humaltua. Olen ikäväkseni huomannut, että joissain muutoin hyvinkin konservatiivisiksi mielletyissä kristillisissä piireissä alkoholipitoisen oluen juomista ihannoidaan eikä pienessä hiprakassa nähdä mitään väärää. Kielto humaltua (Ef. 5:18) mitätöidään sillä, että humaltumisen ei ajatella olevan itse ongelma, vaan sen jos ja yleensä kun humaltumista on seurannut estottomuus. Mutta jos asia olisi näin, niin silloin tuossa kohdassa ei lukisi "Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno", vaan "Jos humallutte viinistä, niin pitäkää huolta ettei siitä tule irstas meno". Nykyään on olemassa alkoholittomia olut- ja viinijuomia, joista ei käsittääkseni humallu ja joissa makukin on kai melkolailla sama. Jos kristitty ei voi tyytyä pelkästään niihin siitä syystä, että muut pitäisivät häntä sivistymättömänä, on silloin syytä miettiä kenen ehdoilla elämäänsä elää (Room. 12:2). Mikäli niidenkin käyttö kaikesta huolimatta loukkaa läheisiä ihmisiä, on hyvä toimia rakkauden mukaisilla pelisäännöillä (Room. 14:21). Tässä asiassa yllämainitsemallani tavalla toimivat kristityt eivät toimi oikein ja rakkaudellisesti. Kun nyt päihde-keskusteluun pääsimme, niin kenellekään ei liene epäselvää miten vaarallisia huumeet ovat. Niiden käyttö on sama kuin söisi tai joisi jotain myrkyllistä. Eri myrkyt vaikuttavat eri tavoilla. Toiset aiheuttavat vain fyysistä kipua, toiset sen lisäksi psyykkistä sekavuutta jonka myötä fyysistä kipua ei edes välttämättä huomaa. Kaikki myrkyt johtavat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kuolemaan. Monet ovat aluksi ajatelleet huumeiden olevan vain pakotie unohtaa ikävät asiat ja päästä pois todellisuudesta. Kun psyykkinen sekavuus tuntuu muka hyvältä, alkaa sitä tehdä mieli uudestaan ja uudestaan mikä johtaa riippuvuuteen. Mikä tahansa muukin asia voi tietysti toimia ns. huumeena, mutta suuri ero on siinä, että kuten aikaisemmin totesimme, on huumeissa kysymys myrkyistä. Siksi meidän ei pidäkään hyväksyä huumeita sillä verukkeella, että jotkut ihmiset pakenevat todellisuutta ollen orjallisesti riippuvaisia esim. ruoasta, internetistä, lääkkeistä, sarjakuvista tai musiikista, koska toisin kuin huumeiden, noiden asioiden käyttö on hyvinkin mahdollista hallita eikä niiden ole ilmoitettu olevan itsessään syntiä. Tosin eiväthän huumeiden valmistusaineina käytetyt luonnossa kasvavat myrkylliset kasvitkaan ole itsessään muuta kuin Jumalan luomia hienoja kasveja, mutta ne ovat kuitenkin myrkyllisiä eikä niitä ole tarkoitettu sillä tavalla käytettäväksi, vaan ainoastaan "silmänruoaksi". Humaltumisen kielto (Ef. 5:18) pätee alkoholin väärinkäytön lisäksi kaikenlaiseen huumeiden käyttöön, sillä pää menee niistä vielä enemmän sekaisin mitä alkoholissa. Käskyyn "Älä tapa" sisältyy myös itsemurha mitä huumeiden käyttö on, tosin melko hidas sellainen mutta kuitenkin. Eräs mielenkiintoinen piirre on myös se, että Raamatun kieltäessä velhouden ja noituuden harjoittamisen (Ilm. 22:15), käyttää kreikkalainen alkuteksti siinä kohtaa sanaa farmakeion, mikä tarkoittaa velhouden lisäksi myös myrkyn valmistamista. Noituutta harjoittavaan noitien ryhmään pyrkivillä jäsenehdokkailla yksi liittymisriitti onkin monien muiden synnillisten asioiden, kuten vapaan seksin harjoittamisen ja varastamisen ohella myös huumeiden nauttiminen. On silti syytä muistaa, että samasta sanasta juontaa juurensa myös lääketeollisuuden yhteydessä käytetty sana farmasia. Vaikka monia sinänsä ihan laillisia ja hyödyllisiäkin lääkkeitä (joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu nautittavaksi ilman syytä ja miten paljon tahansa) käytetään myös huumeina, ei lääketeollisuus ja lääkkeiden reseptinmukainen käyttäminen sairaustapauksissa ole kuitenkaan sinänsä noituutta. Tietenkään aivan kaikki lääketeollisuudessa käytettävät valmisteen eivät vältäämättä ole rakentavia, mutta se on taas kokonaan toinen asia. Tupakoinnista puolestaan ei suoraan ole annettu Raamatussa erillisiä kohtia, eikä siitä samalla tavalla humalluta mitä alkoholista ja huumeista. Raamatussa kuitenkin sanotaan ihmisruumiin olevan Jumalan temppeli jonka turmeleminen on syntiä (1. Kor. 3:16-17). Tässä valossa tupakoiminenkin tulee luokitella synniksi, sillä se tosiaankin turmelee ruumista ja tappaa ennemmin tai myöhemmin, tosin huumeitakin vielä paljon hitaammin. Sen tekemiä haittoja, kuten nikotiinisia keuhkoja ja keltaisia hampaita ei noin vain voikaan poistaa. Tupakoinnista eroon pääseminen ei kuitenkaan ole välttämättä helppoa. Ymmärtääkseni pääasia on, että ei hyväksy tupakoimistaan. Niin kauan kun sen avoimella kädellä tunnustaa synniksi ja pyytää päästä siitä, sen saa uskoa myös anteeksi. Merkilliseksi asian eräs toinen juttu, liittyen erääseen arvostettuun julistajaan. "Samaisessa Sortavalan kokouksessa oli kysymyslaatikkoon laitettu kysymys, onko kristityn soveliasta tupakoida. Kysymys oli suunnattu Muromalle, jonka tupakoimista jotkut ilmeisesti paheksuivat. Tämä vastasikin korottaen äänensä niin että seinät tärisivät hänen huutaessaan: Ei se nyt synti olla voi, jos vähän heiniä nenänsä alla polttaa." (Timo Junkkaala, Urho Muroma - herätyssaarnaaja, Perussanoma 1990) Kun itse kuulin tästä, en ollut uskoa korviani. Kysymys on siis Urho Muromasta, suuresti arvostamastani väkevästä julistajasta joka rohkeasti saarnasi syntiä vastaan. Samalla hän oli myös tupakoitsija, jonka mukan tupakointi on sallittua siinä missä tanssiminen ei. Uskon että Muroman kohdalla kysymys oli vilpittömästä sokeudesta eikä tietoisesta kapinasta Jumalaa vastaan, enkä usko että tämän takia meidän tulisi torjua hänen opetuksiaan tai mitätöidä sitä hyvää työtä mitä hän Jumalan valtakunnan hyväksi aikanaan teki. Mutta tuollaiseen vedoten kuka tahansa olisi samoja periaatteita voinut perustella jonkun sellaisen asian hyväksyttäväksi, jonka Raamattu vielä selkeämmin kieltää. Sen sijaan Pro Fide-yhtyeestä tuttu Juha Kela luopui uskoon tultuaan tupakoimisesta perustellen asiaa sillä, että koska hänen työnään oli kutsua ihmisiä Jumalan luo, oman elämän oli kestettävä päivänvaloa. Tämä on periaate jota meidän kristittyjen tulisi toteuttaa läpi elämämme. Vaikka olemmekin vapaita, meidän tulee huolehtia että emme mene vapaudessamme liian pitkälle (Gal. 5:13), sillä silloin se ei enää olekaan todellista vapautta. Tiedän että monissa uskovien yhteisöissä on mukana monia käännynnäisiä, jotka eivät kenties ole koskaan edes uudestisyntyneetkään, ja jotka ajattelevat että pieni alkoholihiprakka (siinä missä avosuhteet ja vapaa seksi yms.) sopisivat kristillisyyteen vallan mainiosti. Vaikka nämäkään asiat eivät välttämättä vastakääntyneelle avaudu kertaheitolla, on synnin kanssa leikkimenen hyvin vaarallista. Sillä jos me leikimme tietoisesti synnin kanssa sillä verukkeella että saamme sen kuitenkin anteeksi, niin ennenpitkään käykin niin että vanhurskauttamme ei enää muisteta ja pahimmassa tapauksessa kuolemme synnissä (Hes. 33:13). Siksi meidän tulee otta vakavasti se mitä Raamatussa selvästä sanotaan humaltumisesta ja tehdä Jeesuksen vereen turvaten parannus kaikista vääristä teoistamme, niin pienistä kuin suurista. Tänään meillä on siihen vielä mahdollisuus, huomisen päivän koittamisesta ei koskaan tiedä. LÄHTEITÄ JA LUKEMISTA "Etkö tahtoisi luopua omasta kohtuullisesta alkoholinkäytöstäsi sen lähimmäisen vuoksi, joka ei pysty pysymään kohtuudessa? Se olisi todellista lähimmäisenrakkautta sinun puoleltasi." (Mailis Janatuinen, Ihmisen käyttöohjeet, Perussanoma 2003) Leo Koukku: Alkoholijuomat ja niiden käyttö Raamatussa Leo Koukku: Alkoholijuomien käyttö ja niistä aiheutuvat haitat Pentti J. Mattila: Päihteet Marcus Heinoja: Kristillinen usko nykyajassa, Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus 1998 Mailis Janatuinen: Ihmisen käyttöohjeet, Perussanoma 2003 Takaisin kirjoituksiin / Back to the article page / Tillbacka till artiklar sidan |
