|
HYVÄÄ JOULUA?
Jussi-Heikki Mäenpää (viimeksi päivitetty 18.4.2012)
Toivon että tätä kirjoitusta ei julkaistaisi millään muulla internetsivulla, sillä saatan tehdä kirjoituksiini vähän väliä korjauksia ja täydennyksiä
kun huomaan erehtyneeni jossain. Linkittäminen tälle sivulle on toki sallittua, samoin lainaaminen mikäli lähde mainitaan. Kuten kaikki muukin lukemasi,
koettele myös tämä kirjoitus Raamatulla, sillä kukaan meistä ei ole erehtymätön. Otan mielelläni vastaan palautetta ja kritiikkiä, kunhan se on annettu
omalla nimellä ja perusteltu Raamatulla. Sähköpostiosoitteeni löytyy yhteystiedoista.
|
1. Viettääkö juhlia vai ei?
2. Onko sellainen kiellettyä mihin Raamatussa ei erikseen käsketä?
3. Onko kaikki sellainen kiellettyä millä on pakanallinen alkuperä?
4. Entä miten on joulukinkun laita?
5. Voiko kristitty viettää joulua missään muodossa?
6. Lähteitä ja lukemista
1. VIETTÄÄKÖ JUHLIA VAI EI?
Monet kristityt ovat tottuneet juhlistamaan joulua Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana, eli Sanan tulemista lihaksi, koska uskovat
Jeesuksen syntyneen 25.12. Myös monet jumalattomat viettävät joulua, mutta he eivät anna sille minkänälaista hengellistä
merkitystä, vaan heille se on lähinnä yhdessä perheen ja suvun kanssa vietettävää laatuaikaa, jolloin annetaan lahjoja ja
herkutellaan. On myös ihmisiä jotka eivät vietä joulua missään muodossa, koska se ei esim. kuulu itämaiseen kulttuuriin tai
koska joillekin joulu voi olla syystä tai toisesta surullista aikaa. On myös uudestisyntyneitä kristittyjä jotka viettävät
joulua perinteisenä levon ja yhdessäolon aikana antaen muille lahjoja ja syöden kohtuudella jouluruokia, mutta eivät anna
sille arvoa Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana koska tietävät että Jeesus ei ole syntynyt jouluna. Sitten löytyy uudestisyntyneiden
joukosta niitäkin, jotka eivät hyväksy mitään jouluun liittyvää, vaan heidän mielestään kristittyjen pitäisi lakata toivottamasta
hyvää joulua, antamasta joululahjoja tai jopa kokoontumasta perheen ja suvun kanssa yhteen joulun aikana. Joskus olen kuullut
joulua viettäviä kristittyjä verrattavan jopa huorintekijöihin.
Tällä kirjoituksella on kaksi tarkoitusta. Toisaalta haluan herätellä kristittyjä näkemään että joulua ei ole Jumala säätänyt Raamatussa, vaan
pahasti hakoteille eksynyt roomalaiskatolinen kirkkon omissa tarkoitusperissään, ja että joulun pitäminen Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana ei ole
raamatullista. Mutta samalla haluan myös ojentaa niitä veljiä ja sisaria Jeesuksessa, jotka pyrkivät kasaamaan toisten harteille ylimääräisiä
taakkoja sellaisilla kielloilla ja säädöksillä jollaisia Jumala ei ole kristityille tarkoittanut yhtään sen enempää kuin pakonomaisia perinteitäkään
(pääpaino sanassa pakonomainen). Tiedän sohivani tällä kirjoituksellani ampiaispesää ja että se ei tule miellyttämään innokkaimpia perinteenvaalijoita
sen enempää kuin kiihkeimpiä joulunvieton tuomitsijoitakaan. En halua olla mikään riidankylväjä enkä tehdä tästä asiasta estettä sisaruudelle ja
veljeydelle Jeesuksessa puolin ja toisin, mutta esim. joulua viettävien kristittyjen vertaaminen huorintekijöihin on siinä määrin raju väite, että
koen oikeutetuksi siihen myös vastata (vai oliko esim. monien kiihkeimpienkin joulunvieton tuomitsijoiden suuresti arvostama David Wilkerson muka
huorintekijä, koska Times Square Churchissa vietetään joulua ainakin jossain muodossa). En missään tapauksessa halua pilkata niiden kristittyjen
henkilökohtaista vakaumusta, jotka eivät halua viettää edes ns. "maallista joulua", millä tarkoitan sitä että vietetään jouluna pelkkänä levon ja
yhdessäolon aikana sekä eräänlaisena päätöksenä vuodelle ilman että pidettäisiin sitä Jeesusksen syntymäpäiväjuhlana. Minua ei lainkaan häiritse
jos joku ei halua viettää joulua tässäkään muodossa. Se on sitten eri asia mitä alamme Jeesuksen nimessä edellyttämään muilta ja millä perustein,
ja että toimimmeko johdonmukaisesti siinä mitä muille julistamme.
Monet judaistiset tahot kannustavat kristittyjä viettämään niitä juhlia jotka Raamatussa mainitaan. Näitä juhlia oli seitsemän:
messiaaninen pääsiäinen, happamattoman leivän juhla, esikoislyhteen heilutuksen päivä, helluntai, pasuunansoiton päivä, suuri
sovituspäivä ja lehtimajanjuhla. He syyttävät roomalaiskatolista kirkkoa siitä että noita juhlia ei tänä päivänä kovinkaan hyvin
pakanakristittyjen keskuudessa tunneta. Vaikka toki itsekin olen hyvin kriittinen roomalaiskatolista kirkkoa ja sen levittämiä
harhaoppeja kohtaan, ei minulle tulisi mieleenikään alkaa syyttää sitä sellaisesta mihin se ei ole syypää. Vaikka roomalaiskatolinen
kirkko onkin todella häpeällisellä tavalla pyrkinyt käännyttämään juutalaisia pois alkuperäisestä kulttuuristaan, ei kyseinen
instituutio ole kuitenkaan syrjäyttänyt noita juhlia kristikunnan keskuudessa, vaan uusi liitto. Jeesuksen sovitettua kuolemallaan
syntimme ja uuden liiton astuttua voimaan saivat nämä juhlat täyttymyksensä, joten niitä ei ole uuden liiton pakanakristityille
tarkoitettu velvollisuudeksi (Gal. 4:10-11, Kol.2:16-17). Ja koska juutalaiset ovat esim. Suomessa ja muissa pohjoismaissa hyvin
huomattava vähemmistö, eivät juutalaiset tavat ja juhlaperinteet ole saaneet täällä kovinkaan näkyvää jalansijaa.
Jotkut kristityt tahot saattavat viettää joulun tilalla hanukkaa, eli temppelin vihkimisen muistohjuhlaa, joka ajoittuu suunnilleen
samoihin aikoihin joulun kanssa. Tähän juhlaan kuitenkin liittävät yhtälailla raamattuun perustumattomia joulun teemoja ja myös
monien hanukkajuhlan tapojen kerrottin Kylväjä-lehden numerossa 12/2007 perustuvan legendoihin, jotka ovat syntyneet vuosisatojen
saatossa. Vaikka hanukkaa mainitaan Raamatussa kerran vietettäneen (Joh. 10:22), ei sekään ole kuitenkaan Jumalan säätämä vaan
juutalaiseen tradition aikaansaama. Silti kristityillä, olivatpa he sitten juutalaisia tai ei, on lupa viettää sitäkin kunhan
pysyvät sanassa.
Jotkut puolestaan kieltävät kristityltä kaikkien mahdollisten juhlien vieton, jopa nuo edellä mainitsemani. Vaikka uuteen liittoon
ei ole säädetty mitään juhlia vietettäväksi säännöllisesti, on uuden liiton pakanakristityllä kuitenkin lupa osallistua kyseisiin
juutalaisiin juhliin mikäli se tapahtuu vapaaehtoisesta mielenkiinnosta. Monet etniset juutalaiskristityt juhlivat niitä säännöllisesti,
eivät pakonomaisena velvotteena hekään vaan lähinnä rakkaudesta omaan kulttuuriinsa, mikä heille toki suotakoon. Niillä, jotka eivät
hyväksy sitä että uuden liiton kristityt mielenkiinnosta viettävät niitä juhlia, on mahdollisesti pelko siitä että kristityt ajautuisivat
lain alle tai pahimmillaan mukaan uhraustoimituksiin, joita muutamissa noista vanhan liiton juhlista vietettiin ja joka uudessa liitossa
on kiellettyä kaikilta (Hep. 7:27). Tällainen huoli on toki oikeutettu mutta loppupeleissä aivan yhtä aiheellinen, kuin pelko siitä että
mennessämme esim. McDonaldsiin tai Hesburgeriin muuttuisimme hampurilaisiksi.
2. ONKO SELLAINEN KIELLETTYÄ MIHIN RAAMATUSSA EI ERIKSEEN KÄSKETÄ?
Usein kuulee vedottavan siihen, että Raamattussa ei misssään käsketä viettämään joulua. Tämä on aivan totta, mutta tällasten
argumenttien kanssa olisi kuitenkin syytä olla varovainen. Olen nähnyt pohdittavan kysymystä siitä onko joku asia luvallista
vai ei, kahdella tavalla. Ensimmäinen koulukunta opettaa, että jos Raamattussa ei ole erillistä käskyä tehdä jotain, on sellainen
silloin kiellettyä, koska Jumala on lahjoittanut (ts. ilmoittanut Raamatussa) meille kaiken mikä elämään ja jumalisuuteen
tarvitaan (2. Piet. 1:3). Toinen koulukunta taas opettaa, että sellaisia asioita joita Raamatussa ei erikseen käsketä tehdä
mutta jotka eivät ole Raamatun kokonaisilmoitusta vastaan, voi kristitty tehdä kunhan se ei erota häntä Jumalasta (1. Kor.
6:12).
Ensimmäisen koulukunnan tulkinta on lähtökohdaltaan negatiivinen ja se perustuu lihan tyydyttämiseen, lisäksi sen avulla on
helppo kontrolloida ihmisiä ja ajaa heitä lain alle. Lisäksi 2. Piet. 1:3 on irroitettu alkuperäisestä asiayhteydestään, sillä
kun luemme kyseistä lukua pidemmälle, huomaamme että pääpointtina siinä on rakkaus lähimmäisiämme kohtaan, eikä se mikä käytännön
elämässä on kiellettyä ja mikä sallittua. Ensimmisen koulukunnan tulkinta on mielestäni ristiriidassa sen kanssa, että Jumala on
johdattanut meidät vapauteen (Gal. 5:5). Vaikka Jeesus lähtiessään käskeenkin meitä opettamaan kristittyjä pitämään kaiken mitä
Hän on käskenyt heidän pitää, ei se tarkoita että Kristityn elämässä ei saisi olla mitään sellaista mitä Raamattussa ei erikseen
mainita. Raamatun tarkoitus ei ole ajaa ihmisiä lain alle kieltämällä heitä tekemästä kaikkea sellaista mitä se ei käske tehdä.
Muutenhan, jos haluamme olla johdonmukaisia, tulisi meidän kieltää kristityiltä esim. saunominen, koska Raamatussa ei käsketä
missään lämmittää peseytymisen yhteydessä saunaa, jonka juuret ovat kaiken lisäksi epäjumalanpalveluksessa kuten pian aion tuoda
esiin.
Toisen koulukunnan tulkinta puolestaan on Hengestä lähtöisin, se on lähtökohdaltaan positiivinen ja perustuu siihen vapauteen johon
Jumala meidät on tarkoittanut. Tietysti järjen käyttö on sallittua näissäkin asioissa. Esim. se, että Raamattu ei suoraan kiellä
pissaamasta kaduille ja julkisille paikoille, ei tarkoita sitä että sellainen olisi Jeesuksen nimeen vedoten sallittua. Raamatussa
käsketään kunnioittaa esivaltaa (Room. 13:1) joka taas kieltää kadulle ja muille julkisille paikoille pissaamisen, joten siksi
sellainen on hyvin tulkittavissa synnilliseksi käytökseksi. Sekään, että Raamatussa ei suoraan kielletä rukoilemasta Neitsyt Mariaa,
ei tee oikeutta roomalaiskatoliselle opille, koska Raamatussa kerrotaan kautta linjojen että meillä on Jeesuksssa suora yhteys Jumalaan
ilman mitään välikäsiä, joten se tekee Marian palvonnasta epäjumalanpalvontaa jonka Raamattu kieltää (1. Kor. 6:9). Tai koska Raamattu
puhuu humaltumista kieltävissä raamatunkohdissa viinistä (Ef. 5:18), niin siksi esim. viskistä tai oluesta olisi luvallista juopua.
Mutta toisaalla Raamatussa sanotaan että juomarit eivät peri Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:9), joten kaikenlainen humaltuminen on
silloin tulkittavissa synniksi, oli kysymys sitten viinistä tai jostain muusta alkoholipitoisesta juomasta.
Vaikka itse kallistunkin toisen koulukunnan suuntaan, olen sitä mieltä että nykyinen kristikunta antaa joululle, pääsiäiselle yms.
ihmisten kehitämille juhlapyhille sellaisen merkityksen mitä niille ei missään tapauksessa saisi antaa. Itsekin olen tähän törmännyt,
kun olen viimevuosina viettänyt aina joulun ja pääsiäisen töitä tehden ja saanut joiltain sisarilta ja veljiltä osakseni paheksuntaa,
kun ei ole antanut arvoa "kristikunnan tärkeimmille juhlalle". Missä päin Raamattua sanotaan, että nämä olisivat kristikunnan tärkeimmät
juhlat? Jos "maallisen joulunvieton" tuomitsijat yrittävät kyseenalaisin keinoin ajaa lain alle niitä kristittyjä jotka viettävät joulua
hyvällä omallatunnolla pelkkänä levon ja yhdessäolon aikana ilman että pitäisivät sitä Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana, niin tuollainenkaan
ei kyllä ole rakkaudellista eikä raamatullista.
Olen sitä mieltä että kristittyjen ei missään tapauksessa pitäisi antaa joululle merkitystä Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana, sillä sellaisessa
on loppupeleissä kysymys valheesta. Päivämäärä, jolloin Sana aikanaan tuli lihaksi, eli Jeesus syntyi ihmisruumiseen, ei ole ollut 25.12. Tarkkaa
päivämäärää meidän on mahdotonta sanoa mutta kun historiallisia tutkimuksia on verrattu siihen mitä Raamattu ilmoittaa, on todennäköisintä että
se on tapahtunut lehtimajajuhlan aikaan syys-lokakuussa. Kun jolloin keisari Konstantinus halusi 300-luvulla jKr. tehdä kristinuskosta Rooman
valtakunnan virallisen valtauskonnon ja johon hän halusi kaikkien kääntyvän, teki hän sen virheen, että alkoi mielistellä epäjumalanpalvojia
sen sijaan että olisi saarnauttanut heille parannuksen evankeliumia. Näin syntyi roomalaiskatolinen kirkko joka heti aluksi antoi pakanallisille
juhlapäiville uuden merkityksen. Joulun aikaan 25.12. vietettiin auringonjumalan juhlaa, eli Saturnaliaa, mistä sitten tehtiin Jeesuksen
syntymäpäiväjuhla. 25.12. ei kuitenkaan ole ainoa päivä, jolloin joulua on vietetty ja Jeesuksen on ajateltu syntyneen. Tällaisia päiviä oli
ajanlaskumme alussa 20.5, 28.3, 2.4, ja 18.11. Venäjän ortodoksikirkko juhlii Jeesuksen syntymää vuoden alussa 7.1.
Koska Jeesuksen syntymä on ollut mitä todennäköisemmin lehtimajajuhlan aikaan syksyllä, ja koska 25.12. oli alunperin pakanallinen
Saturnalia-juhla, ei ole soveliasta opettaa asioista toisin. On myös huolestuttavaa, että jotkut kristityt laulavat joulun aikaan
sellaisia joululauluja kuin Sydämeeni Jouluun Teen ja Joulumaa, joiden sanoma tarkemmin tutkittuna edustaan itämaisia filosofioita
puhtaimmillaan. Tässä on kysymys vakavasta asiasta josta pitää tehdä parannus! En myöskään soisi Joulupukilla olevan kristittyyn
kotiin aattoiltana mitään asiaa, sillä vaikka hän periaatteessa onkin vain satuhahmo siinä missä Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo tai
Lumikki, on hänestä tehty hyvin aidolta vaikuttava myytti ja siksi onkin vaarallista alkaa uskotella lapsille että hän todella
olisi olemassa.
On kristittyjä, jotka myöntävät että Jeesus ei ole syntynyt jouluna mutta jotka kuitenkin juhlivat Jeesuksen syntymäpäivää silloin
koska oikea päivä ei ole kenelläkään tiedossa. Tätä he saattavat perustella sillä että koska esim. Suomen kansalaisuuden saavilla
pakolaisillakaan ei välttämättä ole tiedossa omaa oikeaa syntymäpäiväänsä, annetaan heille uuteen suomalaiseen sosiaaliturvatunnukseen
"syntymäpäiväksi" esim. jonkun tietyn kuukauden ensimmäinen päivä tai vaikka se päivä jolloin he ovat saapuneet Suomeen tai Suomen
kansalaisuuden. Tätä ei anneta heille kuitenkaan siksi että he saisivat juhlia syntymäpäivää, vaan koska oma sosiaaliturvatunnus
on Suomen kansalaisella lakisääteisesti välttämätön. Mikään ei tietenkään estä heitä juhlimasta kyseistä päivää esim. maahantulon
tai Suomen kansalaisuuden saamisen vuosipäivänä, mutta koska Jeesuksen kohdalla on kuitenkin selvää näyttöä siitä että hän on syntynyt
syksymmällä lehtimajajuhlan aikaan eikä jouluna, niin miksi me tietoisesti viettäisimme Hänen syntymäpäiväjuhlaansa vääränä ajankohtana.
Tietysti meillä on lupa muistella Jeesuksen syntymää eli sanan tulemisesta lihaksi joka päivä, myös 25.12. kunhan muistamme että
Jeesus ei ole ole syntynyt silloin emmekä juhli sitä Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana. Raamatussa on varmasti jätetty tarkoituksella
kertomatta Jeesuksen tarkkaa syntymäpäivä, jotta Hän voisi olla päivänsankarimme joka päivä eikä vain tiettynä aikana vuodessa.
3. ONKO KAIKKI SELLAINEN KIELLETTYÄ MILLÄ ON PAKANALLINEN ALKUPERÄ?
Mutta yhtä paljon kuin vastustan joulun viettämistä Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana, vastustan myös ajatusta siitä että joulu olisi ainoa aika
vuodesta jolloin kristityt eivät saisi kokoontua suvun ja perheen kanssa yhteen, antaa toisilleen lahjoja, lähettää tervehdyksiä ystävilleen
tai koristella kotiaan lyhteillä ja tähtinauhoilla. Jotkut "maallisen joulun" tuomitsijat pyrkivät kieltämään kristityiltä kaiken edellämainitun
joulun aikaan perustellen asiaa sillä että kyseisillä perinteillä on pakanalliset juuret siinä missä koko joulullakin tai että jouluvalmistelut
muka stressaisivat automaattisesti kaikkia koska se sattuu stressaamaan heitä itseään. Tällainen laki ei kuitenkaan ole lähtöisin Raamatusta
vaan yliherkästä omastatunnosta. Monet "maallisen joulunvieton" tuomitsijat pyrkivät varmasti etsimään vilpittömästi totuutta, mutta kun
lähdemme tutkimaan historiaa saamme huomata että monilla jouluakin paljon jokapäiväisemmillä asioilla on huomattavasti paljon pakanallisempi
alkuperä vieläkin kauempana historiassa. Myös sellaisilla joita monet "maallisen joulun" tuomitsijat hyväksyvät ja harjoittavat.
Paras esimerkki tästä on varmasti sauna ja saunominen. Jos "maallisen joulunvieton" tuomitsijat eivät sauno Jumalan kunniaksi kiittäen
Häntä saunomisen mahdollisuudesta niin kenen sitten? Tietävätkö he että saunomisperinne löylynheittoineen on syntynyt ikivanhojen
pakanallisten kulttuurien myötä ollentäysin sidoksissa muinaisten pakanauskontojen harjoittamiseen kylpemisen ollessa vasta
toissijainen tarkoitus. Toisin kuin yleisesti luullaan, sauna ei alunperin ole suomalainen keksintö, vaan ilmiönä saunojen esikuvat
eli ns. hikimajat ovat uskomuksineen ja epäjumalineen olleet Pohjoismaiden lisäksi tuttuja niin Amerikan kuin Aasiankin alkuasukkaiden
keskuudessa. Me myöhemmän ajan ihmiset olemme antaneet saunalle merkityksen pelkkänä kylpemisen ja virkistymisen välineenä, mutta
alunperin saunan ensisijaisena käyttötarkoituksena olivat pakanalliset rituaalit joihin liittyvät peseytymiset olivat vain yksi osa
isompaa kokonaisuutta. Pohjois-Amerikan intiaanit uskoivat kuumissa kivissä asuvaan saunan henkeen Manitouhun, joka löylyä heitettäessä
tuli kivistä ulos ja hikoillessa meni huokosista sisään. Kun taas varhaisen shintolaisen opin mukaan saunomisen avulla ihminen pääsee
yhteyteen Jumalan kanssa. Myös täällä Suomessa saunakulttuuri on lähtenyt liikkeelle pakanallisista uskomuksista ja rituaaleista,
joiden harjoittamispaikka sauna on alusta alkaen ollut. Suomalainen sanonta "saunassa pitää olla kuin kirkossa" juontaa juurensa
vanhoihin uskomuksiin saunan haltijoista, kuten saunojien asumaympäristöä suojelevaan Auteretar-jumalattaresta, jotka rankaisevat
saunassa huonosti käyttäytyviä, tai tulen väestä joka karkoittavat erilaisia sairauksia ja vihoja. Jos nämä varhaisimmat saunojat
eri puolilla maailmaa eivät saunoneet epäjumaliensa kunniaksi antaen niille kunnian keksinnöstään, niin keille he sen sitten antoivat?
Se ei voi olla sattumaa, että kaikilla näillä toisistaan tietämättömillä kansoilla saunominen oli täysin sidoksissa epäjumalanpalvontaan.
Saunan on myös uskottu hoitavan kehon lisäksi mieltä puhdistaen ja uudistaen sielun. Raamattu puolestaan opettaa, että Jumala puhdistaa
ja uudistaa ihmisen sielun.
Toisena hyvänä esimerkkinä, jota emme varmasti ole tulleet juurikaan ajatelleeksi, on torstain mieltäminen hernekeittopäiväksi.
Tiede-lehdessä 1/2008 julkaistun kirjoituksen mukaan perjantai oli aikanaan roomalaiskatolisten paastopäivä, minkä vuoksi torstaina
haluttiin tarjota tukevaa ja ravitsevaa ruokaa. Tästä syystä armeijassa ja monissa kouluissakin on ruokana hernekeittoa usein juuri
torstaisin. Jos kristityt eivät saisi jouluna kokoontua suvun kanssa yhteen, antaa toisilleen lahjoja tai toivotella muille hyvää
joulua, niin eikö tasapuolisuuden vuoksi pitäisi kieltää kristityiltä myös hernekeiton syöminen torstaisin, jotta torstaista
hernekeittopäivänä ei tulisi meille "orjuuttavaa lakia" tai että emme vahingossakaan tulisi osallisiksi roomalaiskatolisen kirkon
ekumeniasta?
Kolmanneksi esimerkiksi otan antiikin ajan taiteen tyylisuunnat. Suurimman sysäyksen sekä niihin itseensä että siihen suoraan
liittyvään kulttuuriin ovat antaneet kreikkalaiset ja/tai roomalaiset epäjumalat ja niiden palvonta. Toisin kuin saunan
"muuttuminen" epäjumalanpalveluksesta kylpemisen muodoksi tapahtui jo useita satoja vuosia sitten suhdetta pakanauskontoihin,
niin tämän taidesuuntauksen suhde nykyään taiteelliseksi filosofiaksi miellettyyn, viattomalta näyttävään kreikkalaiseen mytologiaan
on edelleen ihmisten ajatuksissa. Harva uskosta osaton kuitenkaan tietää, että kreikkalaisessa mytologiassa on kysymys kristinuskon
näkökulmasta katsottuna vakavasta harhaopista, joka myös apostolisena aikana miellettiin omaksi uskonnokseen josta Paavali kirjeissään
varottelee (1. Kor. 10:7), ja jossa on kysymys täysin siitä samasta Saatanan palvonnasta mikä nykyään esiintyy saatananpalvonnanan
muodossa, tosin paljon viattomamman näköisessä muodossa. Ovatko siis esim. Helsingin tuomiokirkon pääovella olevat korinttolaiset
pylväät epäpyhä polttouhri Jumalan alttarilla? Tai se jos joku kristitty taideharrastaja rakennuttaa taloonsa vastaavanlaiset pylväät?
Taustavaikuttajana ollut epäjumalien palvonta on tietysti väärin, sillä pelkästään tuollaisiin jumaliin uskominen on jo niiden
palvomista. Ja tietysti palvonnan kohteena olleista epäjumalapatsaista tai noituuteen käytetyistä taikakaluista kristittyjen tulee
hankkiutua eroon etteivät pahat henget pääse hyökkäämään niiden kautta keneenkään noituutta tai epäjumalanpalvontaa aiemmin
harjoittaneeseen (Ap.t. 19:19). Mutta missään päin Raamattua ei tuomita kyseisiä taidetyylejä sinänsä, joka tuohon aikaan kyllä
varsin hyvin tunnettiin, itsessään epäpyhäksi.
Entä voimmeko sitten juhlia omaa tai jonkun läheisemme syntymäpäivää, ystävänpäivää, vappua tai isän- ja äitienpäivää? Raamatussa
ei missään käsketä juhlia näitäkään asioita. Ystävänpäivän juuret ovat muinaisen Rooman Lupercalia-juhlassa, jolla juhlittiin
roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta Junoa, sekä luonnon jumalaa Pania. Syntymäpäivän juhlimisesta Raamattu sensijaan
antaa kaksi esimerkkiä, faarao (1. Moos. 40:20) ja Herodes (Matt. 14:6, Mark. 6:21), joskaan kummassakaan tapauksessa juhlia ei
vietetty mitenkään Jumalaa kunnioitettavissa merkeissä (tästä syystä esim. Jehovan todistajat eivät hyväksy syntymäpäivän juhlimista),
eikä missään myöskään anneta kristityille käskyä juhlia omaa syntymäpäivää. Vaikka Raamatun esimerkit osoittavat että syntymäpäiviä
on juhlittu jonkinlaisessa muodossa kauan ennen sitäkin, on se Tieteen Kuvalehden julkaiseman Historia-lehden numeron 14/2009 mukaan
saanut nykyisenlaisen asemansa Persiassa 200 eKr vallinneen Mithran-kulttin myötä, mikä näkyykin siinä että maailman silmissä horskoopit
ja syntymäpäivä kulkevat nykyään käsi kädessä. Vappu puolestaan juontaa juurensa kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puolivälissä
vietettävään karnevaalijuhlaan, jota eri maissa on juhlittu enemmän tai vähemmän pakanallisin menoin noitineen ja taikauskomuksineen.
Suomessa pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, joiden uskottiin ajavan pois pahoja henkiä. Ja kun katsoo sitä
millaista nykyaikainen rellestäminen juuri vapun aikana on, ei menoa voi pitää yhtään sen kristillisempänä. Saako kristitty näinollen
pitää vappuna päässään ylioppilaslakkia, mikäli sellaisen on ylipäätään hankkinut, tai mennä joko ulos picnicille tai kylään ystävien
luo juoden (alkoholitonta) simaa ja syöden munkkeja ja tippaleipiä, kuitenkin niin että eivät osallistu rellestämiseen?
Kuten nykyäänkin, myös seurakunnan alkuaikoina kristityt painiskelivat tällaisten kysymysten kanssa. Tuohon aikaan liha oli kalliimpaa
ja harvinaisempaa herkkua mitä nykyään ja suurin osa Korinton ja Rooman kaupoissa myytävänä olleista lihoista oli pakanauskontojen
uhriaterioilta ylijäänyttä epäjumalille uhrattua lihaa. Tämä oli myös kristittyjen tiedossa ja se aiheutti heidän keskuudessaan isoja
kysymyksiä. Niinpä omaltatunnoltaan heikommat eivät uskaltaneet lihaa ostaa eivätkä syödä vaan tyytyivät kasvisruokiin. Raamatussa
tosiaan kehoitetaan karttamaan kaikkea epäjumalille uhrattua (Ap.t. 15:29, Ap.t. 21:25) mikä tuohon aikaan oli lähinnä uhriaterioilla
nauttittavaa liharuokaa tai jokin noituuteen ja epäjumalanpalvontaan tarkoitettu esine. Pakanauskontojen uhriateriat ovat kristittyjen
ehtoolliseen verrattavissa oleva "riitti" (lainausmerkit siksi että ehtoollinen on kristityille paljon enemmän kuin vain riitti, tai
ainakin sen pitäisi olla). Kuten uskosta osattomilla ei ole asiaa kristittyjen "uhriaterialle" (1. Kor. 11:27-29), ei kristitytkään
periaatteen vuoksi saa osallistua vieraiden uskontojen "ehtoolliselle".
Temppelien ulkopuolella tilanne kuitenkin muuttui. Vaikka lihan syöminen ei tuohonkaan aikaan ollut elämästä selviämisen kannalta
välttämätöntä, antoi Paavali Jeesuksen nimessä kristityille luvan syödä hyvällä omallatunnolla kyselemättä ruoan alkuperästä mitään.
Koska epäjumalille uhratut lihat eivät oikeasti olleet saastuneita, saattoi niitä syödä kaupasta ostettuina (1. Kor. 10:25) tai
vaikka kylävierailulla epäjumalanpalvojien kotona (1. Kor. 10:27), mikäli myyjä tai isäntäväki ei erikseen maininnut ruoan olevan
epäjumalille uhrattua. Sen sijaan, jos ruokia myyvä tai tarjoava henkilö kertoi niiden olevan epäjumalille uhrattua, tuli niistä
silloin kieltäytyä. Vaikka kielto osallistua pakanauskontojen ehtoolliselle olikin edelleen voimassa (Ap.t. 15:29, Ap.t. 21:25),
Paavali toteaa kuitenkin roomalaiskirjeessä, että mikään ei ole epäpyhää itsessään, vaan ainoastaan sellaiselle joka pitää jotakin
epäpyhänä, sille se on epäpyhää (Room. 14:14).
Room. 14 ja 1. Kor. 8 ja 10 eivät missään tapauksessa kumoa näitä aiempia käskyjä epäjumalille uhrattujen lihojen suhteen eivätkä
ole niiden kanssa ristiriidassa, vaan päinvastoin nämä kohdat täydentävät toinen toisiaan. Kaikki raamatunkohdat tulee tulkita
toistensa valossa ja näinollen Apostolien Tekojen kielto puhuu uhriaterioille osallistumisesta tai noituuteen käytettyjen
taikakalujen yms. epäjumalapatsaiden varastoimisesta mikäli tiedämme kyseisiä tavaroita käytettäneen juuri siihen tarkoitukseen
(Ap.t. 19:19). Niin Roomalaiskirjeen kuin korinttolaiskirjeenkin kohdat puolestaan kertovat syyn Apostolien Teoissa annetulle
kiellolle puhuen sensijaan luvallisesta syömisestä silloin kun niitä myyvä tai tarjoava henkilö ei erikseen sano lihojen olevan
epäjumalille uhrattuja. Mutta jos myyjä tai ruokia tarjoava henkilö erikseen ilmoitti niiden olevan epäjumalille uhrattuja, tuli
nisitä siinä tapauksessa kieltäytyä, sillä niiden syöminen olisi Roomassa tai Korintossa (tai missä tahansa muuallakin) voinut
olla omaltatunnoltaan heikommille joko loukkaukseksi tai yllykkeeksi alkaa taas palvoa epäjumalia. Uskosta osattomat olisivat
puolestaan saattaneet tulkita kristittyjenkin syövän lihoja ikäänkuin antaen siitä kunnian epäjumalille kuten he itse mahdollisesti
tekivät. Eivät nuo lihat muuttuneet Jumalan silmissä sen epäpyhemmiksi sen jälkeenkään niinkuin jotkut virheellisesti ajattelevat
(1. Kor. 10:29), mutta Jumala ei halua että mikään jäisi kristityillä sattuman varaan, vaan että tällaisissa tilanteissa edettäisiin
aina heikompien ehdoilla. Samoin meidän ei myöskään tule ottaa koteihimme tai näyte-esineiksi lähetysmuseoihin lähetyskentältä
löydettyjä konkreettisia taikakaluja tai epäjumalapatsaita, vaan tyytyä joko valokuviin tai sitten epäjumalille vihkimättömiin
kopioihin.
Koska itsekin korostan sitä, että raamatunkohdat pitää aina liittää oikeaan asiayhteyteensä, niin toteankin heti että niin Ap.t.
15:29 ja Ap.t. 21:25 kuin Room. 14 ja 1. Kor. 8 ja 10 puhuvat epäjumalille konkreettisesti uhratuista esineistä, ei päivämääristä
tai vuodenajoista. Vaikka tiedämmekin että esim. jouluperinteillä, saunomisella ja syntymäpäivän juhlimisella on pakanallinen
tausta, ei mitään päiviä, kuukausia tai vuosia sen enempää kuin saunan kaltaisia uskonnollisista ideologioista sinänsä riippumattomia
kylpemis- ja rentoutumismuotojakaan voi noin vain vihkiä tai uhrata ruokien tai esineiden tavoin kenellekään, tai rekisteröidä
kenenkään nimiin vaikka pakanat olisivatkin joskus yrittäneet tehdä niin. Pointtini on siinä, että Paavali tiesi taatusti erilaisten
lupien ja kieltojen koskevan kaikkia asioita eivätkä vain niitä mitkä häntä itseään sattuivat miellyttämään tai ärsyttämään. Sitäpaitsi
pakanallisia juhlia (jotkut enemmän ja jotkut vähemmän tunnettuja) on aikanaan ollut niin paljon että nykyisestä kalenterista ei löydy
yhtäkään päivää mikä olisi pyhitetty jollekin epäjumalle. Eli vaikka tietäisimmekin mikä Jeesuksen tarkka syntymäpäivä syys-lokakuun
aikana on, niin varmaa on että sekin päivä on pyhitetty pakanoiden toimesta jollekin muinaiselle epäjumalalle. Jos asialla olisi
jonkinlaista merkitystä, emme siinä tapauksessa voisi juhlia edes kenenkään syntymäpäivää saati sitten niitä juutalaisia juhlia joita
kristittyjen tulisi monien judaistien mielestä viettää uudessakin liitossa. Suurin ongelma joulun viettämisessä Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana
ei siis ole niinkään se että pakanat ovat pyhittäneet 25.12. auringonjumalalle, vaan enemmänkin se että Jeesus ei ole syntynyt silloin vaan
mitä todennäköisemmin syys-lokakuussa lehtimajajuhlan aikaan. Mutta kuten jo aikaisemminkin sanoin, Raamatussa ei ole kerrottu Jeesuksen
tarkkaa syntymäpäivää, jotta Hän voisi olla päivänsankarimme joka päivä eikä vain tiettynä aikana vuodessa.
Ja mitä Saturnaliajuhlaan vielä tulee, niin sen synnystä kuulee monenlaista juttua, joista läheskään kaikki eivät ole historiallisesti
pitäviä. Näistä legendoista ehkä tunnetuin on Raamatussakin mainitun tyrannikuningas Nimrodin (1. Moos 10:8-9, 1. Aik. 1:10) äidiksi
kuvailtu Semiraamus, josta Raamatussa ei mainita mutta jonka kanssa Nimrodin kerrotaan menneen naimisiin ja saaneen Tammus-nimisen pojan.
Juuri Tammuksen, jonka uskottiin olevan uudelleen syntynyt Nimrod joka puolestaan rinnastettiin pakanuskonnoissa epäjumalana palvottuun
aurinkoon, uskottiin syntyneen juuri joulukuussa. Tämä teoria perustuu kuitenkin kreikkalaiseen kirjallisuuteen joille aiheeseen perehtyneet
tiedemiehet (olkoonkin että he eivät välttämättä ole uudestisyntyneitä) eivät ole antaneet tieteellistä historiallista arvoa. Tällaisten
legendojen (varsinkin kun jotkut "maallisen joulunvieton" tuomitsijat tuntuvat itsekin myöntävän että kysymys on legendoista) käyttäminen
perusteluina asioihin missä pyritään tuomaan esiin totuutta on aivan yhtä ristiriitaista kuin se että vietetään joulua Jeesuksen
syntymäpäiväjuhlana tietoisina siitä että Jeesus ei ole syntynyt silloin.
Sama koskee myös sellaista argumentointia, jossa käytetään pakanallista alkuperää perusteluna jouluperinteitä vastaan mutta ei sitten
välitetäkään siitä enää sitten kun se löytyy jostain kenties itselle tärkeästä asiasta (esim. monille meille suomalaisille niin rakas
sauna). Tällaisessa argumentoinnissa ei ole kysymys rehellisten pelisääntöjen mukaisesta keskustelusta, vaan vilpillisyydestä johon
Raamatun kanta on yksiselitteinen ja selkeä (Ps. 101:7, 1. Piet. 2:1). Saman perustelun tulee päteä joko kaikkeen tai sitten ei mihinkään.
Se on toki asia erikseen, jos joku ei esim. tiedä saunan historiasta kyseisiä asioita tai on vilpittömästi erehtynyt luulemaan että
sellaiset asiat, joita ei ole roomalaiskatolisen kirkon toimesta yritetty millään tavoin kristillistää (kuten esim. saunominen) eivät
olisi "Babylonin hedelmää" eikä niihin siksi tarvitsisi ottaa samanlaista linjaa. Uskon että monien "maallisen joulun" tuomitsijoiden
kohdalla kysymys onkin juuri siitä. Jälkimmäisen esimerkin mukainen ajattelu on kuitenkin epäraamatullista, sillä Raamattu ei opeta
Babylonin rajoittuvan vain roomalaiskatoliseen kirkkoon tai mihinkään muuhunkaan vastaavanlaiseen instituutioon, vaan se edustaa kaikkea
muutakin aidosta uskosta luopunutta uskonnollisuutta. Myös niitä jo ennen roomalaiskatolista kirkkoa olemassa olleita uskontoja joista
esim. saunominen on saanut alkunsa, ja niitä antiikin ajan uskontoja joille roomalaiset ja korinttolaiset pakanat uhrasivat lihansa.
Ihmisen omatunto voi olla sidottu eri tavalla eri asioihin siitäkin huolimatta että niillä on samanlainen alkuperä. Siksi meidän on
kunnioitettava heikompia (Room. 14:21) ja olla esim. lähettämättä joulutervehdyksiä sellaisille joiden tiedämme asiasta loukkaantuvan.
Mutta omantunnon heikkouden myöntäminen on kuitenkin yksi tärkeä osa vanhan aatamin kuolettamista (Room. 14:3). Valitettavasti olenkin
huomannut, että joillain (ei kaikilla) "maallisen joulunvieton" tuomitsijoilla sisäinen ylpeys estää myöntämästä ja/tai hyväksymästä
omantunnon heikkoutta, minkä vuoksi he sitten pyrkivät esiintymään omaltatunnoltaan vahvoina vaikka eivät sitä todellisuudessa ole,
ja saattavat siten pitää omaltatunnoltaan vahvoja kristittyjä synnissä elävinä luopioina. Tietysti meidän on otettava tällaistenkin
veljien ja sisarien omantunnonheikkous huomioon, mutta ylpeydestä heitä on kehoitettava tekemään parannus. He voivat kyllä tutkia
historiaa jouluun liittyvien perinteiden, kuten kinkun syömisen jouluna, lahjojen antamisen tai vaikkapa joulukuusen pakanallisten
juurien löytämiseksi niin pitkälle kuin vain intoa riittää, mutta siitä ei ole loppupeleissä kuitenkaan hyöytyä. Raamatussa kun
ei missään sanota että joku asia mitä Raamattu ei sinänsä tuomitse muuttuisi tiettynä aikana vuodesta itsessään epäpyhäksi vaikka
se juontaisikin juurensa pakanallisista perinteistä juuri siihen aikaan vuodesta. Älkäämme siis lisäilkö Raamattuun sellaista
mitä siellä ei ole ja opettako että "maallisen joulun" viettäminen olisi esim. sama asia kuin viettäisi Saturnaliaa tai palvoisi
auringonjumalaa. Tällainen väite on aivan yhtä pätevä kuin se että saunominen olisi muinaisten pakanjumalien palvontaa tai että
hernekeiton syöminen torstaisin olisi osallisuutta roomalaiskatolisen kirkon ekumeniaan.
Olen nähnyt joskus vedottavan siihenkin, että kuningas Sidkian alamaisista muodostunut papisto koko muuta kansaa myöten harjoitti
uskottomuutta jäljittelemällä pakanoiden kaikkia kauhistuksia ja saastuttivat sillä Herran temppelin (2. Aik. 36:14). Sitä ei
Raamatussa sanota mistä tuossa pakanoiden kauhistuksien jäljittelyssä oli käytännössä kysymys, mutta lukiessamme Raamattua yhtenä
kokonaisuutena ymmärrämme sen olleen tietoista sydämessä tapahtuvaa epäjumalienpalvontaa eikä esim. syntymäpäivien juhlimista,
saunomista, torstain pitämistä hernekeittopäivänä tai mitään muutakaan pakanuudesta juurensa juontavaa sinänsä viatonta asiaa
mistä voi antaa kiitoksen Jumalalle ilman että palvoisi epäjumalia. Siihen tuo esimerkki sopii hyvin, että pidetään joulua
Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana samalla kun tiedostetaan että Jeesus ei ole syntynyt silloin, mutta jos sillä tarkoitettaisiin
pelkän "maallisen joulun" viettämistä tai muita mainitsemiani esimerkkejä, niin silloin Paavali ei olisi antanut Korinton
kristityille lupaa syödä vapaasti kaikkea kysymättä ruoan alkuperästä, vaan käskenyt omaltatunnoltaan vahvimpiakin kristittyjä
joko välttämään liharuokien ostamista tai syömistä tyytyen vain kasvisruokiin tai vähintään varmistamaan mistä ruoka oli peräisin.
Mutta jotta kukaan ei ajattelisi, että suhtautuisin omaltatunnoltaan heikkoihin kristittyihin ylimielisesti sinänsä, päätän tämän luvun
toteamalla, että omatunto on hieno asia eikä syyllisyys ole mitenkään epäkypsää ja halveksittavaa. Sitäpaitsi kaikki me erehdymme jossain,
kukaan ei ole 100 % oikeaoppinen. Jarmo Sormunen sanoo kirjassaan Aikuiseen Uskoon hienosti, että omatunto on kuin ruumiin puolustuskeinona
toimiva kuume, joka ilmaisee ruumiissa käytävän taistelua bakteereja ja viiruksia vastaan, mutta joka ei suojelumekanismina toimi aina
kuten pitäisi: ihmisellä saattaa olla jatkuva tulehdus mutta kuume ei tapakaan vieraita bakteereja, tai joskus pitkäaikaiseen ja jatkuvaan
kuumeeseen ei löydetä selviä syitä. Kristityn omaatuntoa ohjaa Jumalan laki mutta sitä hallitsee Kristuksen armo. Vaikka en usko Jumalan
haluavan että kukaan kristitty jäisi loppuiäkseen omaltatunnoltaan heikoksi, on huomioitavat että kaikki me kasvamme erilaista vauhtia.
Toisilla kasvuprosessi on pidempi, toisilla lyhyempi, toisilla se on ikuinen. Jumala rakastaa jokaista omaltatunnoltaan heikompaakin
kristittyä käyttäen heitä hyvinkin voimakkaasti valtakuntansa työssä.
4. ENTÄ MITEN ON JOULUKINKUN LAITA?
Katson hyväksi sanoa myös muutaman sanan sianlihan syömisestä, sillä kinkku on kuitenkin oleellinen osa perinteistä suomalaista
joulupöytää. Samalla kerron myös muutamalla sanalla judaismista, joka on yleisin syy siihen miksi jotkut uudestisyntyneet kristityt
pitävät sianlihan syömistä syntinä. Vanhan liiton aikana sianliha syöminen oli kiellettyä, sillä vanhassa liitossa eläimet jaettiin
kahteen eri kastiin, puhtaisiin ja saastaisiin, joista sika kuului jälkimmäiseen. Uudessa liitossa nämä säädökset eivät enää ole
voimassa. Tämä on kuitenkin asia jota monien judaistien on vaikea myöntää. Judaismi on käsitteenä hyvin laaja ja sitä löytyy
monenlaista, mutta tyypillinen judaisti on yleensä pakanakristitty jolla on tarve olla kuin etninen juutalainen. Israelista ja
rakkaudesta juutalaisia kohtaan on saattanut tulla tällaisille kristityille epäjumalia. Tähän saattaa liittyyä sellaista, että
ei tunnusteta uutta liittoa koskaan alkaneeksi, vaan että Jeesus olisi uudistanut vanhan liiton joka olisi edelleen voimassa. Tai
vaikka tunnustettaisiinkin vanhan liiton loppuneen ja uuden alkaneen, ei kuitenkaan osata täysin nähdä näiden kahden liiton välistä
eroa. Vaikka monet judaistit tunnustavatkin Jeesuksen olevan vapahtaja ja syntien sovittaja, on siinä kysymys uskonnosta jolla ei
ole raamatullisen kristinuskon kanssa mitään tekemistä. Surullisinta asiassa on myös se, että monet judaistit ovat judaisteja ilman
että sitä itse edes ymmärtävät tai tiedostavat.
Juutalaisuudessa ja juutalaisessa kulttuurissa ei tietenkään ole mitään pahaa sinänsä. Päinvastoin, kysymyksessä on Jumalalle hyvin
rakas kansa jonka puolesta meidän tulee rukoilla. Kuten jo aiemmin totestin, monet etniset juutalaiskristityt noudattavat joitain
juutalaisia tapoja vapaaehtoisesti ihan vain rakkaudesta omaan kulttuuriinsa, mikä heille tietysti suotakoon. Mutta silloin kun näistä
asioista tehdään laki, ollaan eksytty ja pahasti. Judaistit pyrkivät mitätöimään ruokasäädösten kumoutumisen ja opettamaan että
sianlihan syöminen olisi kiellettyä myös uudessa liitossa. He yrittävät mm. vedota siihen, että Jeesuksen teko ajaa riivaajahenget
sikalaumaan (Matt. 8:30-32, Mark. 5:11-13, Luuk. 8:32-33) kuvastaisi hänen suhtautumistaan sikoihin ja sianlihan syömiseen uudessa
liitossa. Mutta kun tutkimme asiaa hieman huolellisemmin, huomaamme että kaikki kolme evankeliumia todistavat sikoihin siirtymisen
olleen riivaajahenkien oma toivomus, johon Jeesus kaikessa armeliaisuudessaan suostui. Lisäksi vanha liitto oli tuolloin vielä voimassa,
uusi liitto alkoi vasta myöhemmin. Jeesus ei ollut vielä silloin kuollut ristillä ja niinpä Hän oli juutalaisena velvollinen noudattamaan
vanhan liiton säädöksiä jotta ne olisivat tulleet täytetyiksi, ja olemaan näinollen syömättä sianlihaa ylipäätään. Tutkitaanpa hieman
mitä Raamatussa sanotaan syömisestä ja juomisesta uuden liiton aikana:
"Hän (Pietari) näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan.
Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: "Nouse, Pietari,
teurasta ja syö". Mutta Pietari sanoi: "En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista". Ja taas
ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi". Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia
otettiin kohta ylös taivaaseen."
(Ap.t. 10:11-16)
Tämän judaistit yrittävät mitätöidä sillä, että asiayhteys ei puhu syömisestä, vaan evankeliumin julistamisesta pakanakansoille,
jota Pietari ei ollut tehnyt, ja että Jumalan pyhittämät vanhassa liitossa saastaiseksi luokitellut eläimet kuvaisivat pakanakansoja,
joiden synnit on myös sovitettu ristillä. Siinä he ovatkin täysin oikeassa, että tässä tapauksessa ensisijainen asiayhteys onkin
evankeliumin julistaminen pakanoille eikä syöminen. Mutta edes asiayhteydet eivät voi mennä Raamatun kokonaisuuden edelle: jos vanhan
liiton ruokasäädökset olisivat vielä voimassa ja sianlihan syöminen olisi syntiä, niin olisiko Jumala sitten ilmoittanut asiasta
tuollaisessa muodossa (Pietarin sanat todistavat että kysymys oli Jumalan äänestä)? Olisiko Hän yhtälailla voinut antaa näyn esim.
portosta ja kehoittaa Pietaria yhtymään tähän? Vastaus molempiin kysymyksiin on ei. Kaikenlainen haureus on ehdottomasti kiellettyä
paitsi vanhassa niin myös uudessa liitossa, mikä myöhemmin vahvistetaan useampaankin kertaan (Ap.t. 15:29, Ap.t. 21:25). Jokaisen
vähänkin Jumalaa tuntevan pitäisi ymmärtää tämän vihaavan syntiä yli kaiken, eikä Hän näinollen edes näyssä kehottaisi ketään
sellaiseen, tai kutsuisi näyssä saastaista pyhitetyksi edes vertailukuvallisesti (Jes. 5:20). Niinpä Pietarin näky todistaa sen
että uudessa liitossa ei ole enää saastaisia ruokalajeja ja että uuden liiton kristitty on vapaa syömään mitä haluaa. Ainoastaan
veren syöminen on kristityltä kiellettyä myös uudessa liitossa (Ap.t. 15:29, Ap.t. 21:25), ei siksi että veri olisi saastaista,
vaan koska se päinvastoin symboloi elämää ja Jeesuksen pelastustyötä, josta kaikki vanhan liiton veriuhrit toimivat esikuvina.
"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen."
(Kol. 2:16-17)
Vanhan liiton juhlat, joista alussa mainitsin, oli tarkoitettu esikuvaksi siitä mitä tuleman pitää. Ja nyt, kun se mistä ne
julistivat eli syntien sovitus, on jo tapahtunut, ei juhlia enää tarvita. Judaistit vetoavat siihen että ruokailusäädökset
eivät voi olla tulevan hyvän, eli Jeesuksen varjo, vaan että kysymys olisi epäjumalille uhratuista lihoista. Mutta tästä
aiheesta Room. 14 ja 1. Kor. 8 ja 10 ovat kertoneet jo kaiken tarvittavan, ja jos asia olisi kuten judaistit sanovat, niin
miksi siitä sitten puhuttaisiin tällaisessa asiayhteydessä? Sitäpaitsi, jos vanhan liiton ruokasäädökset olisivat voimassa,
niin tuossa kohdassa ei lukisi ruokien suhteen noin, vaan siinä olisi mainittu suoraaan vanhan liiton mukainen syöminen ja
juominen, joka siis kieltää sianlihan syömisen. Tämä vain vahvistaa Pietarin näyn siitä että uudessa liitossa ei ole enää
saastaisia ruokalajeja ja että veriruokia lukuunottamatta uuden liiton kristitty on vapaa syömään mitä haluaa.
Se on tietysti totta, että sianliha ei ole siitä kaikista terveellisimmästä päästä. Tervelliset ruokailutottumukset ovat
toki viisauden merkki ja se varmasti oli yksi suurimpia syitä miksi jotkut eläimet olivat vanhan liiton laissa kiellettyjä.
Uudessa liittossakin terveelliset ruokailutottumukset ovat toki sallittuja, mutta jos niistä tehdään lain ehto (itselläni
ei todellakaan ole varaa arvostella ketään epäterveellisistä ruokailutottumiksista), ollaan menty metsään ja pahasti. Ja
jos alamme halkoa hiuksia samalla tavalla kuin judaistit, löydämme monista heidänkin käyttämistään ruokalajeista paljon
epäterveellisiä piirteitä. Kukaan tuskin kiistää miten epäterveellisiä esim. virvoitusjuomat ja makeiset ovat, ja silti
olen nähnyt miten jotkut judaistit saattavat herkutella niillä hyvällä omallatunnolla, vaikka sokeria energiatarpeeseen
saisi myös terveellisemminkin. Ristiriitaista, sanon minä.
"Maallisen joulunvieton" tuomitseminen ei vielä ole judaismia, mutta olen huomannut että monet (eivät kaikki) judaistit
suhtautuvat jouluun paljon agressiivisemmin kuin muut, koska monien heistä mielestä kristittyjen kannattaisi (ellei peräti
pitäisi) edelleenkin viettää vanhan liiton juhlia, koska he kuvittelevat niistä tulevan uudessa liitossa paljon siunauksia,
samon kuin Tooran noudattamisesta. 613 käskyä sisältävästä Toorasta on uudessa liitossa voimassa ainoastaan 10 käskyä.
Joitain Toorasta löytyviä muitakin käskyjä on kyllä annettu noudettavaksi uuteen liittoonkin (esim. verensyöntiä, haureutta
ja uhtraterioita koskevat kiellot), mutta niitä ei tule pitää enää Tooran antamina käskyinä (vaikka ne sieltäkin löytyvät)
vaan uuteen liittoon kuuluvian erillisinä käskyinä. Judaistin tunnistaa helposti siitä että heidän on usein vaikea hyväksyä
juuri tätä asiaa.
5. VOIKO KRISTITTY VIETTÄÄ JOULUA MISSÄÄN MUODOSSA?
Kuten jo aikaisemmin sanoin, ei kristittyjen tulisi antaa joululle merkitystä Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana, sillä siinä on loppupeleissä
kysymys valheesta. Jumalan tahdon etsiminen on suotavaa myös tässä kysymyksessä ja jos pelkän "maallisenkin joulun" viettäminen sotii
omaatuntoa vastaan, tulee siitä siinä tapauksessa luopua (Room. 14:23). Sama päteen myös saunomisen ja syntymäpäivien juhlimisen yms.
kohdalla.
Mutta noin muuten kristityilläkin on lupa pitää jouluna hauskaa kokoontumalla vaikkapa 24.-26.12. perheen ja suvun kanssa syömään
perinteisiä jouluruokia kuusen tuoksusta ja kynttilän valosta nauttien ja kulkusten kilinää kuunnellen, muuttaa kotinsa yleisilme
punaiseksi sekä ottaa saunassa makeat löylyt lyhtyjen valaistessa pihamaata, lumiukon tervehtiessä iloisesti ohikulkijoita ja
punatulkkujen syödessä kauralyhteestä. Kun kerran yhteiskunta tarjoaa meille palkallista vapaata 24.-26.12. sikäli mikäli nuo
päivät eivät osu viikonlopulle, niin miksi emme voisi käyttää näitä(kin) päiviä vuodesta lepoon ja lämminhenkiseen yhdessäoloon.
Voimme myös toivottaa muille hyvää joulua (tai hyvää joulun aikaa kuten itse yleensä toivotan) siinä missä toivotamme uutena
vuotena hyvää uutta vuotta, vappuna hyvää vappua tai työ/koulu-viikon päätteeksi hyvää viikonloppua. Hengellistäkään puolta
ei tarvitse unohtaa, koska ainakin minä pidän täysin selvänä, että kristitty antaa tästäkin kaikesta kiitoksen ja kunnian
vapahtajallemme Jeesukselle Häntä ylistäen (tästä syystä käytänkin lainausmerkkejä kun puhun "maallisesta joulusta").
Emme saa kuitenkaan ajatella niin että rauha ja rakkaus kuuluisivat vain joulun aikaan. Ne ovat asioita joita kristittyjen tulee
pitää yllä koko ajan, mutta vain ja ainoastaan Jeesus voi niihin vaikuttaa. Mutta jos pidämme joulunviettomme edellämainitulla
tasolla levon ja yhdessäolon aikana sekä eräänlaisena päätöksenä vuodelle emmekä opeta että se olisi Jeesuksen syntymäpäiväjuhla
tai että Jeesus olisi syntynyt silloin, ei se ole mikään onglema suhteeseemme Jumalaan. Mainitsemiani asioita on toki lupa tehdä
muulloinkin tai olla tekemettä ollenkaan, paitsi että jouluruokia ei muulloin kuin joulun aikaan ole pahemmin saatavilla mistään.
Voimme myös antaa lahjoja toisillemme, kunhan emme kasvata lapsia ahneuteen tässäkään asiassa. Emme myös saa kytkeä lahjojen
antamista Joulupukkiin tai tonttuihin.
On myös syytä muistaa, että joulun ymmärtäminen väärin Jeesuksen syntymäpäiväjuhlaksi ei ole pelastuskysymys, ja siksi meidän
jotka emme vietä joulua Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana tuleekin siksi olla kärsivällisiä niitä kohtaan jotka eivät asiaa ole
vielä oikein ymmärtäneet. Tiedän itsekin kokemuksesta että tällaisista vääränlaisista perinteistä poisoppiminen voi viedä
pitkänkin aikaa, ja että kaikilla meistä on omat sokeat kohtamme. Emme saa tehdä tästä asiasta yhteyden estettä ja olenkin
huomannut että monet judaistiset tahot tuovat tätä asiaa esiin todella luotaantyöntävällä tavalla opettaen esim. joulun
olevan pedon merkki (pelastuskysymys) vanhan liiton juhlien ollessa muka Jumalan sinetti.
Ja vaikka Jeesus ei syntynyt jouluna, jota alettiin alunperin viettää pakanallisen Saturnalia-juhlan korvaajana, ei se muuta
muuta miksikään sitä tosiasiaa, että suurin osa länsimaisista ihmisistä viettävät joulua ja ovat silloin usein avoimempia
evankeliumin sanomalle mitä yleensä. Tästä syystä, vaikka emme opettaisi joulun olevan Jeesuksen syntymäpäiväjuhla, on meidän
pidettävä erityisesti joulun aikan evankeliumia esillä enemmän. On myös sellaisiakin joululauluja jotka sopisivat periaatteessa
laulettavaksi mihin vuodenaikaan tahansa, kuten Heinillä Härkien Kaukalon, Maa On Niin Kaunis ja Ilouutinen (jota ei muuten
ole alunperin edes tehty joululauluksi). Evankelioidessamme uskosta osattomia ihmisiä Jeesuksen oikea syntymäajankohta ei
todellakan ole se asia josta meidän silloin olisi viisasta aloittaa, vaan siihen voimme palata sitten myöhemmin.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, Jeesuksen syntymä eli sanan tuleminen lihaksi on niin hieno asia että sitä on lupa muistella ja iloita
vuoden jokaisena päivänä, myös 25.12. kunhan muistamme että Jeesus ei ole syntynyt jouluna. Mutta Jeesuksen syntymästä iloitessamme,
teimme sitä sitten mihin aikaan vuodesta tahansa, emme saa unohtaa emmekä jättää tuomatta esiin myöskään Hänen kuolemistaan meidän
tähtemme. Näissä asioissa kristittyjen tulisikin tehdä parannusta, sillä pelkän seimen lapsen kautta ei kukaan voi pelastua. Tästä
syystä lakia ja evankeliumia onkin todella saarnattava, ei siis riitä että vain laulamme yhdessä hengellisiä lauluja tai esitämme
jouluevankeliumin pohjalta tehtyjä näytelmiä. On silti syytä muistaa, että Jeesus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Tuo
seimen lapsi on se aivan sama Jeesus, joka noin 30 vuotta myöhemmin roikkui ristillä meidän vuoksemme. Pelastushistoriaa on koko
Jeesuksen elämä, ei vain jotkut tietyt tapahtumat. Vai väitättääkö joku, että Jeesus olisi syntyessään ollut muka tuiki tavallinen
ihminen ja muuttunut vasta vanhemmalla iällä Jumalaksi? Näin ei Raamattu opeta. Mitään seimessä nukkuvaa vauvanukkea emme kuitenkaan
saa ruveta palvomaan, kuten emme myöskään Jeesusta ristillä kuvaavaa krusifiksia.
Itselleni hajonneesta perheestä tulevana poikamiehenä joulu on vähitellen menettänyt suurimman merkityksensä, joskin lapsuusmuistot
isovanhempien kanssa vietetyistä yhteisistä jouluista elävät edelleen, samoin haave omasta perheestä (vaimo ja lapsia). Olen ollut
viime vuosina joulun ajan töissä ja oma jouluni on ollut lähinnä vain tervehdysten lähettelyä sukulaisille ja ystäville korteilla
ja tekstiviesteillä. Punaista lihaa en syö enkä jostain syystä ole koskaan ollut tykästynyt jouluisiin laatikkoruokiin joten siksi
jouluruoatkin jäävät minulta usein syömättä. Aattopäivänä tosin menen taloyhtiömme tarjoamaan joulusaunaan ja illalla olen avannut
mahdollisesti saamiani lahjoja. Mitä tahansa me sitten juhlimmekin, voimme juhlia juhlamme Jeesuksen kunniaksi Hänen syntymäänsä ja
kuolemaansa muistaen, oli kysymys sitten joulusta, vapusta tai vaikka omasta syntymäpäivästä.
Älkäämme siis tuomitko ketään joulun viettämisestä tai halveksuko ketään joulun viettämättömyydestä!
6. LÄHTEITÄ JA LUKEMISTA
Juhani Aitomaa:
Jeesuksen Syntymä, paimenet ja Migdal Eder
Juhani Aitomaa:
Jouluun liittyvää
Timo Koivisto:
Virtasen joulusaunassa
Hanna Pesonen: Mystinen sauna, Helmi 25.04.2008
Esko Siljanen: Ikkuna avoinna Jerusalemiin, Uusi Tie 2001
Tuntematon kirjoittaja: Saunan historiaa, Sauna-Jaapo Ay
Wikipedia
Lisäksi lukuisia internet-keskusteluja erinäisillä kristillisillä keskustelupalstoilla ja foorumeilla
|
|